Satu Mäkinen: Viikko Villiintyneessä akvaariossa

23.11.2020

Taiteilijat työskentelivät viikon Vertaistaiteilijoiden Villiintynyt akvaario, tilapäisen julkisen taiteen pop-up-taiteilijaresidenssissä, joka järjestettiin 25.11.–1.12.2019 Art Kaarisilta -galleriassa Sanomatalossa Helsingissä
Kuvat: Satu Mäkinen

Koko syksyn elämääni toi iloa tieto tulevasta residenssiviikosta. Tapasimme työryhmän kanssa syksyn aikana muutamia kertoja tutustumisen ja suunnittelun merkeissä. Ryhmä tuntui ensi hetkestä hyvältä ja turvalliselta; välillämme oli lämpöä, hyväksyntää, arvostusta. Aika, jonka saisimme residenssissä viettää, tulisi olemaan lahja.

Päivä 1. Olin onnellinen, kun residenssi vihdoin alkoi. Galleria oli maanantaisin suljettu yleisöltä, joten saimme rauhassa valmistella tilaa ja aloittaa työskentelyä. Elina ohjasi aamuliikettä, josta tulikin päivittäinen aamunavaus. Puimme päälle työasut; pinkit t-paidat ja liilat lappuhaalarit. Ensimmäisenä päivänä päällystimme lattiat ja pöydät paperilla. Viikon aikana paperit täyttyivät päiväkirjamerkinnöistämme ja tuli sinne kävijöiden terveisiäkin. Haimme päivittäin lounasta kaupasta ja pidimme galleriassa lounastauon. Saako galleriassa syödä? Lasiseinän takana kulkivat Helsingin Sanomien toimittajat kulkuluvan kanssa. Miten täällä tilassa pitää ja saa olla? Miksi? Voiko sen rikkoa?

Päivä 2. Intensiivistä työskentelyä. Materiaalejani: puulistat, kanaverkko, liima, valkoinen maali, muovieläimet, hiekka. Työkalujani; saha, niittipyssy, pensseli, polaroid-kamera. Miten sahan ja niittipyssyn käyttäminen voi tuoda näin paljon iloa? En tiedä. Päivä oli tuottelias, sen katkaisi vain yhteinen lounastauko. Olin inspiroitunut ja hämmentynyt siitä onnesta, mitä koin. Unohdin kokonaan, että olimme Sanomatalossa.

Päivä 3. Saavuimme galleriaan päivittäin tuntia ennen sen avautumista yleisölle. Riina oli heti kiinni työn touhussa. Minä tulin usein viimeisenä. Tuntui hyvältä saada muilta vastaan hymy, kun saavuin. Olen niin kaivannut ryhmää.

Tänään siirryimme Elinan kanssa gallerian ulkopuolelle ja valtasimme tilaa tekemällä liikeimprovisaatioperformansseja. Ne syntyivät helposti ja meillä oli kivaa. Jone Nikula seisoi keskellä käytävää ja antoi haastattelua jollekin. Galleriavieraalla oli koira mukana.

Päivä 4. Aloitin päivän maalaamalla tekokuusta valkoiseksi. Tekeminen oli meditatiivista. Annika oli paikalla skypen kautta flunssan takia. Autismisäätiöltä kävi iso ryhmä katsomassa työskentelyämme. Ripustin Liberation 2019 -työni omalle seinälleni (jokaisella oli oma).

Iltapäivällä löydettiin Elinan kanssa liukuportaat ja tehtiin niissä performansseja. Ihmisten reaktiot vaihtelivat naurusta vakavaan odottamiseen. Myöhemmin galleriassa Elina marinoi mandariininkuoria vesivärivedessä Nonsense lab -teokseensa.

Päivä 5. Perjantai oli erilainen päivä. Galleria oli täynnä tuoleja. Tarjolla oli kahvia ja pullaa. Vertaistaiteilijoilta tuli suuri vierailijaryhmä. Katriina ja muut kertoivat hankkeen aiemmista projekteista ja me residenssistä. Ryhmän jatkettua matkaa galleriaan saapui toimittaja ja kuvaaja Kansan Uutisista. Koin, että vahvistuin, kun sain positiivista palautetta siitä, mitä puhuin. Erilaisen päivän lopuksi jatkoin MERRY-teostani.

Päivä 6. Tuntui haikealta tulla. Voi ei, kohta tämä loppuu. Elina oli poissa muiden töiden takia. Kiinnitin viikon aikana ottamiani polaroid-kuvia CaptureD-teokseni kanaverkkoon. Laitoimme omat seinämme valmiiksi ja purimme paperit pois lattioilta ja pöydiltä.

Päivä 7. Näyttely. Valmiit työt olivat esillä. Annika oli printannut töiden nimet ja meidän nimemme esille. Katsoin paperia ”Villiintynyt akvaario, residenssitaiteilija Satu Mäkinen” kiitollisena ja hämmentyneenä. En ollut enää jaksanut uskoa saavani kokea tällaista osallisuutta. Sitten oli aika purkaa näyttely. Illalla istuin lähijunassa valtavan kassin kanssa ja ajattelin Riinan sanoja siitä, että kaikki taiteilijat ovat 5-vuotiaita. Nyt jatkan vain rohkeasti kotona leikkimistä.